sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Heinäkuun helteitä ja raskaita päätöksiä.

Heinäkuu alkaa olla jo loppupuolella. Heiniä on tehty ja hevoset ovat olleet pääasiassa laitumella.
Yksi on kuitenkin joukosta poissa. Tein Uninutun suhteen raskaan mutta jollakin tavalla myös helpottavan päätöksen laittaa tamma vihreämmille ja ötökkävapaille laitumille. :(

Uninuttuhan oli lievästi kihnuttanut tähänkin asti kesäisin harjaansa ja häntäänsä, mutta niin lievästi, että kesäihottumasta/allergiasta ei todellakaan voinut puhua. Myös talvisin Uninuttu hankasi häntäänsä ja syytä tähän oli yritetty selvittää mm. ottamalla näytteitä, syöttämällä kihomatolääkkeitä(tavallisten matolääkkeiden lisäksi) ja jättämällä ruokinnasta pois tiettyjä rehuja kokeiluluonteisesti, mutta mikään ei vaikuttanut suotuisasti vaan hännän kihnutus jatkui läpi talven. Häntä oli kuitenkin talven jäljiltä vain lievästi hangatun näköinen ja jouhia oli runsaasti. En siis ollut tänäkään keväänä sen suuremmin huolestunut Nutin suhteen, mutta enpä tiennyt mitä oli odotettavissa...

Toukokuun puolessa välissä jo ennen kuin edes olivat laitumella Nutti alkoi rajusti hangata harjaansa ja häntäänsä. Ilma oli lämmennyt ja ne tajuttoman kokoiset itikat olivat pölähtäneet yhtäkkiä hevosten kiusaksi.
Ja niin harja katkeili ja hännästä jouhet vähenivät päivä päivältä. Mitkään öljyt ja rauhoittavat aineet eivät auttaneet kuin hetkellisesti. Huomasin myös, että aikaisemmista kesistä poiketen Uninutusta tuli rauhaton laitumella varsinkin iltapäivällä/alkuillasta ja se juoksenteli ja piehtaroi kerta toisensa jälkeen, kun toiset hevoset vielä söivät rauhassa heinää. Usein se piti ottaa iltapäivästä talliin, jossa myös hankasi, mutta oli turvassa ötököiltä.

Ehkä olin luovuttajaluuseri, mutta kun ajattelin mitä kaikkea ihottumahevosen hoito vaatii(ihottumaloimet, rehut, hoitoaineet, mahdolliset lääkitykset), niin päädyin siihen mihin päädyin eli lopetukseen. Jos ei olisi ollut noita muita hevosia(4 kpl terveitä), niin olisin saattanut yrittää hoitaa eikä se silloin välttämättä olisi ollut niin raskastakaan. Mutta turha jossitella, tein päätökseni ja sen mukaan elän.

Uninuttu lähti viimeiselle matkalle kotipihallaan hyvin nopeasti kauraa mutustaen. Se oli rankkaakin rankempi päivä minulle, joka muutamia vuosia takaperin autoin Uninuttua maailmaan sen syntyessä. Mutta....elämä on. Kevyet mullat Uninutulle! <3




2 kommenttia:

  1. Sinulle olisi haaste:

    http://annantalli.blogspot.fi/2013/09/meidan-kesa-kuvahaaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin tämän vasta nyt. Oli jäänyt luvattoman huonolle käytölle tämä blogi. :)

      Poista