Heinäkuun helteitä ja raskaita päätöksiä.

Heinäkuu alkaa olla jo loppupuolella. Heiniä on tehty ja hevoset ovat olleet pääasiassa laitumella.
Yksi on kuitenkin joukosta poissa. Tein Uninutun suhteen raskaan mutta jollakin tavalla myös helpottavan päätöksen laittaa tamma vihreämmille ja ötökkävapaille laitumille. :(

Uninuttuhan oli lievästi kihnuttanut tähänkin asti kesäisin harjaansa ja häntäänsä, mutta niin lievästi, että kesäihottumasta/allergiasta ei todellakaan voinut puhua. Myös talvisin Uninuttu hankasi häntäänsä ja syytä tähän oli yritetty selvittää mm. ottamalla näytteitä, syöttämällä kihomatolääkkeitä(tavallisten matolääkkeiden lisäksi) ja jättämällä ruokinnasta pois tiettyjä rehuja kokeiluluonteisesti, mutta mikään ei vaikuttanut suotuisasti vaan hännän kihnutus jatkui läpi talven. Häntä oli kuitenkin talven jäljiltä vain lievästi hangatun näköinen ja jouhia oli runsaasti. En siis ollut tänäkään keväänä sen suuremmin huolestunut Nutin suhteen, mutta enpä tiennyt mitä oli odotettavissa...

Toukokuun puolessa välissä jo ennen kuin edes olivat laitumella Nutti alkoi rajusti hangata harjaansa ja häntäänsä. Ilma oli lämmennyt ja ne tajuttoman kokoiset itikat olivat pölähtäneet yhtäkkiä hevosten kiusaksi.
Ja niin harja katkeili ja hännästä jouhet vähenivät päivä päivältä. Mitkään öljyt ja rauhoittavat aineet eivät auttaneet kuin hetkellisesti. Huomasin myös, että aikaisemmista kesistä poiketen Uninutusta tuli rauhaton laitumella varsinkin iltapäivällä/alkuillasta ja se juoksenteli ja piehtaroi kerta toisensa jälkeen, kun toiset hevoset vielä söivät rauhassa heinää. Usein se piti ottaa iltapäivästä talliin, jossa myös hankasi, mutta oli turvassa ötököiltä.

Ehkä olin luovuttajaluuseri, mutta kun ajattelin mitä kaikkea ihottumahevosen hoito vaatii(ihottumaloimet, rehut, hoitoaineet, mahdolliset lääkitykset), niin päädyin siihen mihin päädyin eli lopetukseen. Jos ei olisi ollut noita muita hevosia(4 kpl terveitä), niin olisin saattanut yrittää hoitaa eikä se silloin välttämättä olisi ollut niin raskastakaan. Mutta turha jossitella, tein päätökseni ja sen mukaan elän.

Uninuttu lähti viimeiselle matkalle kotipihallaan hyvin nopeasti kauraa mutustaen. Se oli rankkaakin rankempi päivä minulle, joka muutamia vuosia takaperin autoin Uninuttua maailmaan sen syntyessä. Mutta....elämä on. Kevyet mullat Uninutulle! <3

Päivitystä kevään tapahtumiin.

Taas hurahti aika niin ettei mukana meinaa pysyä.. viimeinen päivityskin näkyy olevan tammikuun alussa, kun Valtsun ajo-opetus oli juuri alkanut.
Valtsu toimii hyvin ohjasajossa ja kärryjä on jo vähitellen nostettu perään. Kiirettä ei olla pidetty, kun poika on hivenen arka vielä joissakin asioissa. Hiljaa hyvää tulee on mottoni. :)

The Pouni eli Feelix pääsi palleistaan maaliskuun puolessa välissä, kun tammojen kiimojen alkaessa karkasi alvariinsa tammojen puolelle ja etenkin Pikkiksen selässä kiikkui siihen malliin, että päätin tehdä jotain ennenkuin Pouni tekee. :P
Eli poni on nykyään sitten ruuna. :)

Pikkis on laitettu pari kertaa ja kärryjen eteen ja ajettu pienet kierrokset pellolla. Pelottavaahan se on tottumattomalle, kun aisat osuu kylkeen ja kärryt raahautuvat perässä, mutta kaiken kaikkiaan yllättävän hyvin sujui tammalta joka on kuitenkin jo 9v, kun aletaan kärryttelemään. :D

Laitumelle hevoset pääsivät sunnuntaina 26.5, kun vihdoin saatiin aidat kuntoon. Poni ja Valtsu laiduntavat kimpassa ja tammat omassa porukassa.

Kaakonkulman Kasvattajakerhon Shownäyttely sh-ratsuille ja pienhevosille pidetään 9.6 Vipelen tallilla Lappeenrannan Rauhassa. Meiltä osallistuu vain Valtsu, mutta eiköhän siinäkin ole ohjelmaa riittämiin kun vie nuoren oriin taas pitkästä aikaa pois kotoa! :)

Pikkuajatus valjaissa

Poikien laidunriemua

Ajo-opetusta.

Ollaan siirrytty uuteen vuoteen ja uusiin kujeisiin. :)
Valtsun ajo-opetus alkoi tänään. Kaikki sujui oikein mallikkaasti valjastuksesta lähtien ja ohjasajossa(sekä valjastuksessa) apuna olivat hevosnaiset Armi, Eeva ja Jonna. Armi ja Eeva valjastivat, minä (Katja) rapsuttelin Valtsua pääpuolessa ja laittelin suitset.
Ensimmäinen lenkki valjastettuna tehtiin omaa tietä pitkin mäkeä ylös ja sitten mäellä käännyttiin ja tultiin takaisin. Matkaa tuli yhteensä n. 600-700 metriä.
Ohjaksissa oli Armi ja taluttajina minä ja Jonna. Jopa pysähdys sujui hienosti, vaikka oli ensimmäinen kerta kun Valtsua pysäytettiin ohjaksilla. Herkkä ja oppivainen poika. :)

Valtsu ja kaveri Feelix-poni