Heinäkuun helteitä ja raskaita päätöksiä.

Heinäkuu alkaa olla jo loppupuolella. Heiniä on tehty ja hevoset ovat olleet pääasiassa laitumella.
Yksi on kuitenkin joukosta poissa. Tein Uninutun suhteen raskaan mutta jollakin tavalla myös helpottavan päätöksen laittaa tamma vihreämmille ja ötökkävapaille laitumille. :(

Uninuttuhan oli lievästi kihnuttanut tähänkin asti kesäisin harjaansa ja häntäänsä, mutta niin lievästi, että kesäihottumasta/allergiasta ei todellakaan voinut puhua. Myös talvisin Uninuttu hankasi häntäänsä ja syytä tähän oli yritetty selvittää mm. ottamalla näytteitä, syöttämällä kihomatolääkkeitä(tavallisten matolääkkeiden lisäksi) ja jättämällä ruokinnasta pois tiettyjä rehuja kokeiluluonteisesti, mutta mikään ei vaikuttanut suotuisasti vaan hännän kihnutus jatkui läpi talven. Häntä oli kuitenkin talven jäljiltä vain lievästi hangatun näköinen ja jouhia oli runsaasti. En siis ollut tänäkään keväänä sen suuremmin huolestunut Nutin suhteen, mutta enpä tiennyt mitä oli odotettavissa...

Toukokuun puolessa välissä jo ennen kuin edes olivat laitumella Nutti alkoi rajusti hangata harjaansa ja häntäänsä. Ilma oli lämmennyt ja ne tajuttoman kokoiset itikat olivat pölähtäneet yhtäkkiä hevosten kiusaksi.
Ja niin harja katkeili ja hännästä jouhet vähenivät päivä päivältä. Mitkään öljyt ja rauhoittavat aineet eivät auttaneet kuin hetkellisesti. Huomasin myös, että aikaisemmista kesistä poiketen Uninutusta tuli rauhaton laitumella varsinkin iltapäivällä/alkuillasta ja se juoksenteli ja piehtaroi kerta toisensa jälkeen, kun toiset hevoset vielä söivät rauhassa heinää. Usein se piti ottaa iltapäivästä talliin, jossa myös hankasi, mutta oli turvassa ötököiltä.

Ehkä olin luovuttajaluuseri, mutta kun ajattelin mitä kaikkea ihottumahevosen hoito vaatii(ihottumaloimet, rehut, hoitoaineet, mahdolliset lääkitykset), niin päädyin siihen mihin päädyin eli lopetukseen. Jos ei olisi ollut noita muita hevosia(4 kpl terveitä), niin olisin saattanut yrittää hoitaa eikä se silloin välttämättä olisi ollut niin raskastakaan. Mutta turha jossitella, tein päätökseni ja sen mukaan elän.

Uninuttu lähti viimeiselle matkalle kotipihallaan hyvin nopeasti kauraa mutustaen. Se oli rankkaakin rankempi päivä minulle, joka muutamia vuosia takaperin autoin Uninuttua maailmaan sen syntyessä. Mutta....elämä on. Kevyet mullat Uninutulle! <3

Päivitystä kevään tapahtumiin.

Taas hurahti aika niin ettei mukana meinaa pysyä.. viimeinen päivityskin näkyy olevan tammikuun alussa, kun Valtsun ajo-opetus oli juuri alkanut.
Valtsu toimii hyvin ohjasajossa ja kärryjä on jo vähitellen nostettu perään. Kiirettä ei olla pidetty, kun poika on hivenen arka vielä joissakin asioissa. Hiljaa hyvää tulee on mottoni. :)

The Pouni eli Feelix pääsi palleistaan maaliskuun puolessa välissä, kun tammojen kiimojen alkaessa karkasi alvariinsa tammojen puolelle ja etenkin Pikkiksen selässä kiikkui siihen malliin, että päätin tehdä jotain ennenkuin Pouni tekee. :P
Eli poni on nykyään sitten ruuna. :)

Pikkis on laitettu pari kertaa ja kärryjen eteen ja ajettu pienet kierrokset pellolla. Pelottavaahan se on tottumattomalle, kun aisat osuu kylkeen ja kärryt raahautuvat perässä, mutta kaiken kaikkiaan yllättävän hyvin sujui tammalta joka on kuitenkin jo 9v, kun aletaan kärryttelemään. :D

Laitumelle hevoset pääsivät sunnuntaina 26.5, kun vihdoin saatiin aidat kuntoon. Poni ja Valtsu laiduntavat kimpassa ja tammat omassa porukassa.

Kaakonkulman Kasvattajakerhon Shownäyttely sh-ratsuille ja pienhevosille pidetään 9.6 Vipelen tallilla Lappeenrannan Rauhassa. Meiltä osallistuu vain Valtsu, mutta eiköhän siinäkin ole ohjelmaa riittämiin kun vie nuoren oriin taas pitkästä aikaa pois kotoa! :)

Pikkuajatus valjaissa

Poikien laidunriemua

Ajo-opetusta.

Ollaan siirrytty uuteen vuoteen ja uusiin kujeisiin. :)
Valtsun ajo-opetus alkoi tänään. Kaikki sujui oikein mallikkaasti valjastuksesta lähtien ja ohjasajossa(sekä valjastuksessa) apuna olivat hevosnaiset Armi, Eeva ja Jonna. Armi ja Eeva valjastivat, minä (Katja) rapsuttelin Valtsua pääpuolessa ja laittelin suitset.
Ensimmäinen lenkki valjastettuna tehtiin omaa tietä pitkin mäkeä ylös ja sitten mäellä käännyttiin ja tultiin takaisin. Matkaa tuli yhteensä n. 600-700 metriä.
Ohjaksissa oli Armi ja taluttajina minä ja Jonna. Jopa pysähdys sujui hienosti, vaikka oli ensimmäinen kerta kun Valtsua pysäytettiin ohjaksilla. Herkkä ja oppivainen poika. :)

Valtsu ja kaveri Feelix-poni

Kaasua, kaasua...

Ei tunnu loppua tulevan tämän syksyn ongelmille. Valtsu on kaasuuntunut jo yhteensä neljä kertaa ja kaksi viimeistä kaasuuntumista tulivat samalla eli tällä kuluvalla viikolla. Onneksi ja luojan kiitos tallissa oli kipulääkettä ja joka myös auttoi.

Ilmeisesti Valtsulle kerää kaasua märkä ja kurainen (bakteerinen) maa, jota valtsu tonkii ja syökin. Tähän ongelmaan en keksinyt enää muuta ratkaisua kuin koppa päähän näiden kurakelien ajaksi tarhaan. Lisäksi aloitin Valtsulle Progutin (suolistoparanne) syötön. Jospa näillä keinoilla nyt päästäisiin siihen oikean talven tuloon asti.
Mitään muuta en nyt toivo, kuin pakkasta ja lunta.

Tammat sairastuivat yksi kerrassaan virusräkätautiin, jonka Valtsu sai jo elokuussa ja josta taisi lopultakin parantua. Ei ole tänä syksynä ollut paljonkaan ilonaiheita tällä hevosenomistajalla. Kohti joulua kuitenkin tässä mennään ja eiköhän se taas iloksi muutu.. :)

Valtsu kopassaan.

Valaistusta.

Kyllästyin vuosi sitten kompuroimaan aamuhämärässä tarhassa heiniä viedessä, joten jo hyvissä ajoin syksyllä kerroin "remonttimiehelle", että haluan valon tarhaan. Päädyttiin sitten asentamaan hallin kulmalle halogeenivalo katkaisijalla.
Valon voi sytyttää ja sammuttaa tarvittaessa, eikä se jää palamaan turhaan, kuten esim. hämäräkatkaisijalla oleva lamppu, jota myös mietittiin aluksi vaihtoehtona.
Uusi valaisin valaisee myös hyvin reitin lantalaan. :)

Valaistusta tarhaan.

Valtsun uusi kaveri.

Eilen 12.10 koitti se päivä jolloin Martin ja Valtsun yli neljä kuukautta kestänyt poikaleiri päättyi ja Martti matkusti omaan kotiinsa.
Illalla Valtsulle saapui uusi ja "hiukan" Marttia pienempi kaveri. Tämän kaverin nimi on Pirttirannan Feelix ja se on 1-vuotias Shetlanninponiorivarsa.
Tänään aamulla uudet ystävykset tutustuivat toisiinsa ensin aidan takaa ja sitten uskalsin hetken päästä yhdistää heidät samaan tarhaan.
Valtsu oli hiukan ihmeissään, kuinka tulisi menetellä tuon pienen ja pörröisen otuksen kanssa, joka tuntui olevan kiinnostunut vain aidan alta löytyvistä ruohotupsuista. :D
Alla muutama kuva poikien tutustumisesta toisiinsa.

Valtsun näyttelypäivä.

Valtsu pääsi lopultakin ensimmäiseen näyttelyynsä eli Hippoksen tamma-ja varsanäyttelyyn (11.10) Lappeen raviradalle, vaikka lähtö meinasi tyssätä jo kotipihaan kun auto ei käynnistynytkään.
No, Valtsu pois kopista ja Jonnan kanssa hetkeksi talliin odottelemaan ja autoon virtaa kaapeleilla toisesta autosta. Onneksi auto lähti käyntiin ja eikun Valtsu uudestaan kyytiin ja kohti ravirataa...

Oltiin hyvissä ajoin perillä ja kävin ilmoittautumassa. Tätä ennen kylläkin otettiin Valtsu pois kopista ja Jonna jäi harjailemaan sitä katokseen.
Valtsu oli nimittäin koko näyttelyn ensimmäinen hevonen, joten alettiin laittaa sille suitsia, että ehtii hiukan harjoitella ennen arvostelua.
Suitsien laiton yhteydessä meinasi Valtsu karata, kun aukaisin riimun turpaosan. Valtsu meinasi, että nyt tämä poika lähtee, mutta onneksi olin laittanut naruriimun kaulan ympärille, josta saatiin Jonnan kanssa vedettyä Valtsu takaisin, kun oli jo puoliksi karkaamassa. Tavallinen riimu hajosi tuhannen päreiksi, mutta onneksi olin tässäkin asiassa ollut kaukaa viisas ja ottanut Pikkiksen riimun varariimuksi. :P

Sitten tultiinkin jo hakemaan Valtsu mittaukseen. Poikaparka oli ihan sekaisin mittauspaikalla, mutta kohtuullisen hyvin saatiin tarkastus suoritettua. Strategiset mitat olivat sk.134, lk.135 ja hampaissa tasainen purenta sekä molemmat pallit löytyivät. :D

Sitten harjoittelemaan kolmiolle ennen varsinaista arvostelua, mutta eihän siitä oikein mitään tullut, kun vesilätäköt pelotti ja vieraille hevosille piti huudella ja askeltakaan ei suostunut kävelemään. Niinhän siinä sitten kävi, että käyntiliikkeitä ei voinut arvostella, kun Valtsu ei todellakaan kävellyt askeltakaan silloin kuin olisi pitänyt. Sehän näkyi tietysti heti numerossa. Raviliikkeet sain jotenkuten esitettyä, mutta ei niissäkään kehumista ollut nuoren herran kiihtymystilan vuoksi.

Valtsu arvosteltiin P-suunnalle pistein 8-9-7-8/5-6 ja palkinto 3+. Mainittiin myös, että hyvä pienhevostyyppi, mutta ei toimi. Ja tottahan tämä olikin. Nyt vain harjottelua ja mahdollisesti ennen seuraavaa virallista näyttelyä käynti mätsäreissä, niin tottuu kulkemaan ja olemaan vieraissa paikoissa. :)

Valtsu (Kuva Satu Vento)

Valtsu (Kuva Satu Vento)