Kaasua, kaasua...

Ei tunnu loppua tulevan tämän syksyn ongelmille. Valtsu on kaasuuntunut jo yhteensä neljä kertaa ja kaksi viimeistä kaasuuntumista tulivat samalla eli tällä kuluvalla viikolla. Onneksi ja luojan kiitos tallissa oli kipulääkettä ja joka myös auttoi.

Ilmeisesti Valtsulle kerää kaasua märkä ja kurainen (bakteerinen) maa, jota valtsu tonkii ja syökin. Tähän ongelmaan en keksinyt enää muuta ratkaisua kuin koppa päähän näiden kurakelien ajaksi tarhaan. Lisäksi aloitin Valtsulle Progutin (suolistoparanne) syötön. Jospa näillä keinoilla nyt päästäisiin siihen oikean talven tuloon asti.
Mitään muuta en nyt toivo, kuin pakkasta ja lunta.

Tammat sairastuivat yksi kerrassaan virusräkätautiin, jonka Valtsu sai jo elokuussa ja josta taisi lopultakin parantua. Ei ole tänä syksynä ollut paljonkaan ilonaiheita tällä hevosenomistajalla. Kohti joulua kuitenkin tässä mennään ja eiköhän se taas iloksi muutu.. :)

Valtsu kopassaan.

Valaistusta.

Kyllästyin vuosi sitten kompuroimaan aamuhämärässä tarhassa heiniä viedessä, joten jo hyvissä ajoin syksyllä kerroin "remonttimiehelle", että haluan valon tarhaan. Päädyttiin sitten asentamaan hallin kulmalle halogeenivalo katkaisijalla.
Valon voi sytyttää ja sammuttaa tarvittaessa, eikä se jää palamaan turhaan, kuten esim. hämäräkatkaisijalla oleva lamppu, jota myös mietittiin aluksi vaihtoehtona.
Uusi valaisin valaisee myös hyvin reitin lantalaan. :)

Valaistusta tarhaan.

Valtsun uusi kaveri.

Eilen 12.10 koitti se päivä jolloin Martin ja Valtsun yli neljä kuukautta kestänyt poikaleiri päättyi ja Martti matkusti omaan kotiinsa.
Illalla Valtsulle saapui uusi ja "hiukan" Marttia pienempi kaveri. Tämän kaverin nimi on Pirttirannan Feelix ja se on 1-vuotias Shetlanninponiorivarsa.
Tänään aamulla uudet ystävykset tutustuivat toisiinsa ensin aidan takaa ja sitten uskalsin hetken päästä yhdistää heidät samaan tarhaan.
Valtsu oli hiukan ihmeissään, kuinka tulisi menetellä tuon pienen ja pörröisen otuksen kanssa, joka tuntui olevan kiinnostunut vain aidan alta löytyvistä ruohotupsuista. :D
Alla muutama kuva poikien tutustumisesta toisiinsa.

Valtsun näyttelypäivä.

Valtsu pääsi lopultakin ensimmäiseen näyttelyynsä eli Hippoksen tamma-ja varsanäyttelyyn (11.10) Lappeen raviradalle, vaikka lähtö meinasi tyssätä jo kotipihaan kun auto ei käynnistynytkään.
No, Valtsu pois kopista ja Jonnan kanssa hetkeksi talliin odottelemaan ja autoon virtaa kaapeleilla toisesta autosta. Onneksi auto lähti käyntiin ja eikun Valtsu uudestaan kyytiin ja kohti ravirataa...

Oltiin hyvissä ajoin perillä ja kävin ilmoittautumassa. Tätä ennen kylläkin otettiin Valtsu pois kopista ja Jonna jäi harjailemaan sitä katokseen.
Valtsu oli nimittäin koko näyttelyn ensimmäinen hevonen, joten alettiin laittaa sille suitsia, että ehtii hiukan harjoitella ennen arvostelua.
Suitsien laiton yhteydessä meinasi Valtsu karata, kun aukaisin riimun turpaosan. Valtsu meinasi, että nyt tämä poika lähtee, mutta onneksi olin laittanut naruriimun kaulan ympärille, josta saatiin Jonnan kanssa vedettyä Valtsu takaisin, kun oli jo puoliksi karkaamassa. Tavallinen riimu hajosi tuhannen päreiksi, mutta onneksi olin tässäkin asiassa ollut kaukaa viisas ja ottanut Pikkiksen riimun varariimuksi. :P

Sitten tultiinkin jo hakemaan Valtsu mittaukseen. Poikaparka oli ihan sekaisin mittauspaikalla, mutta kohtuullisen hyvin saatiin tarkastus suoritettua. Strategiset mitat olivat sk.134, lk.135 ja hampaissa tasainen purenta sekä molemmat pallit löytyivät. :D

Sitten harjoittelemaan kolmiolle ennen varsinaista arvostelua, mutta eihän siitä oikein mitään tullut, kun vesilätäköt pelotti ja vieraille hevosille piti huudella ja askeltakaan ei suostunut kävelemään. Niinhän siinä sitten kävi, että käyntiliikkeitä ei voinut arvostella, kun Valtsu ei todellakaan kävellyt askeltakaan silloin kuin olisi pitänyt. Sehän näkyi tietysti heti numerossa. Raviliikkeet sain jotenkuten esitettyä, mutta ei niissäkään kehumista ollut nuoren herran kiihtymystilan vuoksi.

Valtsu arvosteltiin P-suunnalle pistein 8-9-7-8/5-6 ja palkinto 3+. Mainittiin myös, että hyvä pienhevostyyppi, mutta ei toimi. Ja tottahan tämä olikin. Nyt vain harjottelua ja mahdollisesti ennen seuraavaa virallista näyttelyä käynti mätsäreissä, niin tottuu kulkemaan ja olemaan vieraissa paikoissa. :)

Valtsu (Kuva Satu Vento)

Valtsu (Kuva Satu Vento)

Kaikenlaista harmia.

Kulunut kuukausi on ollut enemmän ja vähemmän täynnä harmia ja sairaustapauksia (lähinnä Valtsun). Valtsuhan sai elokuun alkupuolella jonkun viruspöpön joltakin meillä käyneeltä ihmiseltä ja sehän ei meinannut hellittää ei sitten millään.
Aluksi syötin limaa irroittavaa, sitten sulfakuuri perään ja luulin jo helpottavan vaan ei...köh,köh kuului silti satunnaisesti edelleen.
Syyskuun puolivälissä pamahti Valtsulle kova yli 40 asteen kuume ja pojalta oli täysin veto pois.
Otettiin sitten verinäytteet päivystävän ellin kanssa, mutta kun niiden tulokset tulivat, niin ei niissä ollut mitään hälyyttävää, onneksi!
Ja tässä välissä Pikkiksellä epäiltiin olevan paise vasemmassa kaviossa, kun oli yhtenä aamuna syyskuun alussa aivan jalaton. No, ei muuta kun taas eläinlääkäri paikalle ja tutkimaan. Pikkikselle laitettiin haude kavioon yön ajaksi+ kipulääke ja seuraavana aamuna kaviossa eikä jalassa ollut mitään vikaa. Sanoinkin, että Piki taisi ihmeparantua. :D

Pikkis ei sitten jäänyt(kuten epäilinkin) enää kantavaksi Valosta. Varhaisluominen ja sen myöhäinen havaitseminen oli syynä siihen, että loppui aika kesken astutuskauden päättyessä.
Ensi kevääksi olen suunnitellut Pikkikselle Voiveikon lisäksi Knuutilan Veikkoa. Murron Valokaan ei ole poissuljettu, jos tulisi vielä Hattulaan kaudeksi -13.

Tämän kaiken lisäksi tällä viikolla Valtsulla todettiin kaasuähky, joka ei lauennut taluttamisella. Ja taas eläinlääkäri paikalle. Letkuttamaan jouduttiin ja kovasti sitä kaasua olikin.
Laitumella olo loppui pojilta siihen. Nyt ovat tarhassa pelkästään kuivaheinällä.
Muutenkin alkaa Valtsun ja Martin yhteiselo olla aika vähissä, kun parin viikon kuluessa tiet erkanevat. Martti palaa kotiinsa Virkku-mummon luo ja Nuttis tulee takaisin tänne kotiin Pörrin ja Pikin seuraksi.
Valtsulle on tulossa talveksi uusi kaveri, mutta tästä sitten myöhemmin lisää.. :)

Valtsu

Pojat kisailevat

Uudet suunnitelmat.

Olen päättänyt ensi vuonna astuttaa Pikkuajatuksen Voiveikolla sikälimikäli (melko todennäköistä) jää tänä vuonna tyhjäksi Murron Valosta.
Siis, mikäli Voiveikko astuu järkevän kuljetusmatkan päässä meiltä. :)

Valtsun ilmoitin jo Hippoksen näyttelyyn Lappeenrantaan 11.10, joten toivokaamme nyt parempaa onnea Valtsun näyttelyreissulle...

Valtsulle kaipaillaan ikäistään painiseuraa syksystä -12 eteenpäin. Kaveriksi sopii poniorikin tai max 2v.ruuna, jos ei samanikäistä sph-orivarsaa löydy. Kaveri voi olla myös vähän kauempaakin. :)

O. Valtsu, takana emä Ilta-Ajatus

Ketutusta.

On ollut taukoa viime kirjoituksesta... noh, niin siinä vain kävi, että Pikkiksen varsanalku otti ja hävisi toiseen ultraukseen mennessä. Huono tuuri jatkui osaamattoman eläinlääkärin muodossa, jonka jouduin pyytämään oman eläinlääkärin ollessa lomalla.
Tämä osaamaton tyyppi vakuutti naama peruslukemalla moneen kertaan, että kantava on, vaikka ei nyt saakaan varsanalkua kuviin. Voihan perse, että pitikin mennä uskomaan moista tyyppiä ja samalla menettää monta viikkoa hyvää astutusaikaa. :/
Lopulta sitten kun oma eläinlääkäri lomalta palattuaan teki tarkastuksen, niin totuus oli karu: TYHJÄ. Eihän siinä mitään, kiimapiikkiä nahkaan ja takaisin Hattulaan Murron Valon luo, jossa Pikkis on edelleen tätä kirjoittaessa.
Eniten ketuttaa se, että varsa oli tulossa toiselle. Siis todella v*tuttaa!

Huono tuurille tuli sitten jatkoa, kun Sydämenvaltaaja "Valtsu" oli ilmoitettu Kouvolaan valtakunnalliseen varsanäyttelyyn ja jouduin perumaan Valtsun osallistumisen hengitystieinfektion takia. Liian vähän aikaa parantumiseen ja köhiihän tuo edelleen eli ihan oikea päätös, vaikka potuttaa ihan satasella, ettei päästy Kouvolaan.

O. Sydämenvaltaaja